Nyt saa sotkea

Meillä ollaan siinä iässä, että tarvitaan näitä:

Ihanat kernikankaat on ostettu Ottobresta. Näistä kankaista oli muuten siellä tehty pikkuinen sadetakki, oli muuten superihana!

Äidin ompelupaja

Lapset ovat siitä kummallisia olentoja, että he kasvavat hurjaa vauhtia. Pieneksi menneitä vaatteita saa harva se päivä laittaa laatikkoon ja uusia tuoda tilalle. Meidän neitisievänen on jo koossa 74 ja se oikeutaa äidin taas pitämään ompelupäiviä. Lapsen tulon myötä tehokkuusajattelu on rantautunut myös meidän kotiin ja omiin värkkäyksiini. Siinä missä maton virkkuut sujuvat hyvin lattialeikkien lomassa, ompeluhommatkin on pitänyt jakaa osiin: Ensimmäisenä päivänä piirretään kymmenittäin hyviä kaavoja, toisena päivänä tuhotaan iso kasa kankaita palasiksi ja muina vapaa-ajan hetkinä käydään surauttamassa muutama sauma kasaan. Kaikista työnalla olevista töistä saa aina tehtyä saman vaiheen kerralla ja samoilla langoituksilla ja silityksillä, joka säästää hurjasti aikaa :)

Kesälomalla tuli hankittua paljon ihania kankaita mm. Ottobresta. 

Kaavotin kahdesta Ottobren kaavasta (mekosta ja bodysta) kaksi yhdistelmä-mekkobodya, jotka ovat käteviä lapsen ollessa vielä "lattian luutuamisiässä" eli helmat eivät nouse korviin.

Sitten tein kaksi lyhythihaista t-paitaa...

...ja kaksi pitkähihaista t-paitaa, joista kuumailmapallopaita on hieman tunikamallinen.

Seuraava kasa odottaa jo ompelua :)

Monta kiloa ontelokudetta...

Niinkuin monesti minulle käy, homma lähtee vähän lapasesta. Ajatuksena oli virkata Pikkuneidin huoneeseen matto. No nyt siellä niitä on kaksi ja vielä lisäksi neljä koria!

Hommassahan kävi niin, että mattojen virkkuun jälkeen molempia värejä tietysti jäi pikkuisen. No jotainhan niistä piti tehdä toki, ettei taas jää nyssyköitä lojumaan pitkin lankakoria. Hoksasin, että lelukorejahan tarvitaan! Ja imuroinnin helpottamiseksi ne laitetaan seinälle roikkumaan. Ja esteettisyyden ja tasapuolisuuden vuoksi näitä tarvitaan neljä! No eihän ne ylijäämänyssykät mihinkään riittäneet, lisää piti hakea :)

Vahvistin korin reunat ja ripustuslenkin rautalangalla. Pysyypä tukevana. Nyt on korit helposti nostettavissa lattialle leikkeihin ja siitä taas takaisin seinälle.

Hempeä boxi

 Vuosien varrella minulle on kertynyt erinäisiä itsetehtyjä juttuja sekä saatuja aarteita, jotka eivät syystä tai toisesta ole päätyneet Kartanoon. Useimmiten siksi, että ne ovat nykyajan tavaroita ja Kartanohan elää vuosisadan jäljessä meitä. 

Ostin Sinooperista muutaman puuvalmiin boxin ja ensimmäiseksi tein pienen hempeän pukuhuoneen. Kuuluisiko tämä vaikka kuuluisalle balettitanssijalle Pariisin Moulin Rougessa?

 

Maalasin boxin ulkopuolelta valkoiseksi ja lisäsin satiininauhan.

Sisäpuolen tapetoin vaaleanvihreällä kuviopaperilla ja lattian maalasin kuultavan valkoiseksi. Valkoiset listat vielä viimeistelevät hempeän pukuhuoneen.

 

Taulu, hajuvesipullot, leivokset ja musta korsetti on saatu Pikku Rouwien vaihtareina. Muut olen tehnyt itse tässä vuosien varrella. 

Ihana pikkuprojekti :)

Uuden alku

Lähes viiden vuoden ja yli 40 000 blogivierailun aika vuodatuksessa on ohi ja on uuden osoitteen aika. Lopulta vuodatuksen ongelmat hukattuine kuvineen sai minut muuttamaan uuteen osoitteeseen. Pikku hiljaa lisäilen kuvia vanhoihin postauksiin ja toivottavasti piakoin blogi on taas entisensä ja entistä parempi.

Tervetuloa kaikki vanhat ja uudet käsityönystävät!

Harmitusta...

Vuodatuksen ongelmat ovat saaneet aikaan viime aikoina harmaita hiuksia tuhansille bloggaajille. Kaikki 07/2009 jälkeen ladatut kuvat ovat kadonneet taivaan tuuliin kaikilta käyttäjiltä ja se ei ole kiva se...

Itselläni harmitusta lievittää se, että kaikki kuvat ovat toki kotikoneellani tallessa, mutta työn määrä niiden siirtämisessä takaisin tänne on melkoinen. Ottaen huomioon, että vapaa-aika on rajallinen ja senkin ajan käyttäisi mielellään värkkäilyihin ja uusiin postauksiin!

Mietin erilaisia vaihtoehtoja, vaihdanko blogini kokonaan muualle? Laitanko kuvia ollenkaan takaisin? Mutta ehköhän jatka entiseen malliin ja lataan kuvat tänne takaisin pikkuhiljaa...onhan tämä itselle tärkeä päiväkirja, enkä halua monen vuoden värkkäilyjä unohtaa tuosta vain.

Pitää nähdä tämäkin asia positiivisesti. Onneksi kuvat hävisivät, ei tekstit. Se olisikin vasta ollut katastrofi ja isompi homma korjata...

Ei muuta kuin mukavaa kesäpäivää kaikille, näyttää muuten paistavan tänään :)

Pitsimattoja

Never say never eli älä koskaan sano ei koskaan...ainakaan jos on kyse jostain värkkäyksestä.

Joskus olen sanonut, että mattoa en kyllä virkkaa ja nyt olen tehnyt jo kohta kaksi! Löysin niin herkullisen värisiä ontelokuteita ja kauniita malleja niin pitihän se kokeilla. Ajattelin aluksi, että ranne, hauis ja niska tässä vähintäänkin hajoaa, mutta kylläpä se lähti siitä sujumaan. Mutta ei tätä voi kovin pitkää pätkää kerralla virkata, pitää levätä välillä ja virkkuukoukkuaki pitää pitää niinkuin ekaluokkalaiset siitä päältäpäin :)

Ensimmäisen pinkin maton sain valmiiksi juhannuksena. Malli täältä, reunapitsin tein vain hieman erillä tavalla.

Toinen limenvihreä matto on vielä hieman kesken. Malli täältä.

Huomasin juuri, että innostun virkkaamisesta juuri kesällä, miksihän?